Laatokka antaa ja ottaa

Antti Kukko

Laatokka on antelias, mutta ankara. Lainaan tähän kappaleen Pyhäjärven historiaa:

Laatokan kalastajista osa oli sellaisia, jotka elivät pelkällä kalastuksella ja joilla ei muuta ammattia ollutkaan, mutta suurin osa kuului rantaseutujen maanviljelijäväestöön. Rannikkokylien pellot olivat enimmäkseen vaikeasti viljeltäviä maita, kivikkoja Riiskassa, Sortanlahdessa ja Vernitsalla, hiekkaperäisiä rapeikkoja Rantakylässä ja Lohijoella. Suuritöiset ja usealla pienet viljelysmaat panivat maanviljelijän luomaan silmänsä meren ulapalle ja etsimään sieltä lisäpeltoa. Siellä Laatokan silmänkantamattomilta aukeilta ja satojenkin metrien syvyydestä rantaseutujen miehet korjasivat usein runsaastikin veden viljaa. "Tilapäiskalastaja, joka asettaa katiskan ja laskee verkon tai pari, saattaa ajatella, että Laatokankin kalastajan ammatti on jotakin ajanvieton tapaista urheilua. Asiaan perehtynyt tietää, että se on raskasta työtä. Monastikin joutuu tilanteihin, joissa on katsottava kuolemaa silmiin ja nopea neuvokkuus vain niistä miehen hengissä selvittää. --- Meri antaa yhtenä päivänä, toisena se ottaa säälimättä kaikki. Nopeasti se tekee köyhästä rikkaan , mutta yhtä nopeasti rikkaasta köyhän", tähän tapaan kuvaa sivusta seurannut Laatokan kalastajan oloja."  



Maria ja Wilho Kukko sekä tytär Tyyne
 

Simo ja Maria Kukon perhekään ei saanut elää ja kalastaa Heinäsenmaassa ilman Laatokan vaatimaa veroa. Kaksi heidän pojistaan hukkui syysmyrskyisellä Laatokalla yhtä aikaa vuonna 1915.

Vanhempi hukkunut oli 27-vuotias Wilho Kukko, joka oli ammattikalastaja ja perheellinen mies. Suremaan jäivät vaimo Maria ja kaksivuotias tytär Tyyne. Nuorempi hukkunut oli Wilhon veli Antti Kukko, joka oli vain 12-vuotias.


Lähteet:
Reino O. Kukko: Kukkojen suku, 1980.

• Impi Wiika: Vpl Pyhäjärvi. Kappale kannakselaisvaiheita, 1950.